sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ajatukset paperille

Tää koko talvikausi on menny salitreenailun suhteen aika huonosti. Oikeestaan se ei oo menny läheskään sinne päin miten mä oisin halunnut. Totuus treenailun vähenemiseen on ollut tanssi. Kaikessa rehellisyydessään, mulle on aiheutunut paljon stressiä tanssista mm. pienryhmästä. Sen lisäks on kaikki muut tanssiinkin liittyvät asiat siihen päälle; omat tunnit on stressanu sen puolesta, että saanko itseni motivoitua opettamaan ja tekemään tarpeeksi "hyvää" sarjaa, oon pelänny etten saa inspiraatiota mistään koska oon niin stressaantunut, duo ja muokkaryhmä tuo myös jonkin sortin jännistystä ja ahdistusta. Tottakai tanssin ulkopuoliset asiat stressaa aina kuten raha, duuni ja kaikki perusjutut mitä nyt elämään kuuluu, mut se nyt on periaatteessa ihan normaalia. Näiden kaikkien takia mun psyyke on ollut ihan totaalisessa hajoamispisteessä ja oikeastaan oma fiilis alko helpottaa vasta noiden Streetin SM-karsintojen jälkeen.


Mä oon miettinyt ja pohtinut pitkään mun elämää tän kyseisen kauden aikana (olin itseasiassa tässä samassa ajatuspisteessä jo viime vuonna) ja tän pitkän pohdinnan tuloksena on se, että mä oon päättänyt muuttaa elämääni kokonaan. Muistan joskus, oisko nyt viime kevään vai sitä edellisen alussa, kun lupasin olla itsekäs seuraavat puoli vuotta ja keskittyy vaan omaan hyvinvointiin. Se toimi, ja tuotti mulle tulosta positiivisesti. Nyt mun on taas aika tehdä sama juttu, mutta nyt mä tartten radikaalimpia muutoksia.

Ilmotin DanceActioniin ja mun oppilaille tiistaina, että tää on mun viimeinen kausi opettamassa siellä. Mä en kertakaikkiaan pysty elämään mun tänhetkistä elämää ilman, että karsin jotain pois. Oon ollu varmaan viimeiset kolme vuotta ihan burnoutin partaalla, enkä haluu että koskaan joudun sitä oikeesti kokemaan (en tiedä oonko kokenu jo), joten nyt täytyy jokatapauksessa jarruttaa. En halua ajatella tanssin lopettamista, mutta ajattelen pitäväni pidempää taukoa ja katson rauhassa koska pystyn ja haluan palata takaisin. Alotin tanssin opettamisen 13-vuotiaana ja oon opettanut DanceActionillä n. 8 kautta - se on n. 4 vuotta ja kaikista hirveimmältä tuntuu lähteä ja "jättää" oppilaat, koska kaikista mun oppilaista on tullu mulle tärkeitä vuosien mittaan ja tottakai ne on mun voima mun tunneilla. Nää ihanat oppilaat toteuttaa mun antamat visiot ja se on kaikista mageinta et kaikki on aina niin messissä tekemässä niitä.

Päätin myös, että tää on mun viimeinen kisavuosi Suomessa ainakin ryhmien osalta. Eli ens vuonna mä en aio kisata pienryhmän kanssa enkä muodostelmaryhmässä Streetin SM-kisoissa. Muokkaryhmässä oleminen vaatii 100% sitoutumista, mitä mä oon ainaki omasta puolesta tän 3 vuoden aikana Way Undergroundille antanutkin, mutta päätös minkä takia en ite aio jatkaa enää on ihan se, että nää vaikutti tosi paljon esimerkiks siihen että kun mun työsopimus TeliaSoneralla oli loppumassa ja etin ihan hulluna töitä - niin suoraan sanottuna mulla meni todella moni hyvä duuni sivusuun, koska en pystynyt lupautumaan tiettyihin tunteihin just muokan ja omien tuntien takia. Ne on ollu toki mun ihan oma päätös tähänkin mennessä, että en todellakaan syytä ketään ja oon tienny tasantarkkaan mihin oon itteni laittanu esim. kun oon tohon ryhmäänkin hakenu.
Pienryhmässä ollaan oltu since 2009 loppuvuodesta. Meillä on ihan älyttömän hyvä ja ihana porukka kaikin puolin ja ollaan kaikki ystäviä keskenään, se on ollu aina meillä plussaa. Meidän ryhmä on pysynyt kasassa yllättävän pitkään mut ihan niinku bänditki hajoo kaikki aikanaan, ni must tuntuu et niin tää meidänki porukka. Must tuntuu et voidaan jatkaa hyvillä mielin elämässä eteenpäin, edelleen ystävinä, mutta nyt ei vaan enää tanssita yhdessä.

Tää kuulostaa ehkä jollekin turhalta paisuttelulta ja voivottelulta mut nää on oikeesti mulle tosi isoja asioita, eikä sitä voi ehkä kukaan ymmärtää ennen ku tietää minkälaista mun elämä oikeesti on. Kun puhuin tästä tauosta Lauralle, se sano jotakuinkin että "No tekis sulleki ihan hyvää pitää taukoo, sul ei oo ikinä ollu vapaa päivää niin kauan ku me ollaan hengattu". Mun mielestä toi oli aika herättävä kommentti ja tajusin ehkä itekki vasta siinä vaiheessa, että eihän mulla juuri koskaan ookkaan vapaata.

Oon oikeesti unohtanu miten terapeuttista on välillä kirjottaa tänne. Mul on nyt jo parempi olo, vaikka en oo vielä ees julkaissut tätä.

Mun suunnitelmat tälle keväälle:
#1 salitreenailu lisääntyy huomattavasti viimeistään kun saadaan itse Oulun kisat ja viimeinen kevätnäytös pois alta
#2 tatska on tulossa ihan pian ahh can't wait <3
#3 kesästä lähtien haluun alkaa elämään normaalia ja terveellistä elämää 
#4 oon päättänyt, että otan oman koiran :)

9 kommenttia:

Milla Ruuska kirjoitti...

ihana teksti ada! saa miettii omaakin arkea että pitäs muistaa panostaa itteensä eikä vaan täyttää velvollisuuksii jolloin helposti unohtaa ne omat tarpeet.. tää teksti kyl vakuuttaa että toi on varmasti oikea päätös ja tulee tekee sulle hyvää :) tsemppiä! <3

Dashanti kirjoitti...

Kiitos Milla <3 Ihana kommentti!

Anonyymi kirjoitti...

näin sut totrstaina!!!

Rebekka annala kirjoitti...

Hyvä teksti Ada! Aina pitää muistaa pitää ittestään huolta, kukaan muu ei sitä niin hyvin tee ku itte =)

Anonyymi kirjoitti...

Taa postaus kuuloostaa jotenkin "ei sulta" ku on aina tottunu et oot taynna energiaa ja ilonen...mut oli kiva sulta vahan erilaisempaa tekstia! Tsemppia <3

Anonyymi kirjoitti...

olen ylpeä susta rakas, hienoa että oot saanu kirjotettua ajatukset näin hyvin tänne <3 elät omaa elämääs vaan ja ainoastaan itselles ja omalle hyvinvoinnille!

T. Late, Latexi & laukkis.. whatever you wanna call.. hahahah

Pensamiento kirjoitti...

Ihana juttu, että oot päättänyt olla itsekäs! Mun mielestä tärkeintä on elää itselleen ja tehdä niitä asioita mitkä tuntuu hyvältä ja mistä just sinä tuut onnelliseksi! Ja vaikka tää tuntuu tällä hetkellä tiettyjen asioiden loppumiselta, niin tavallaan tää on taas jonkun uuden matkan uusi ja hieno alku :) Tsemppiä sulle, ja muista pitää kerran viikossa edes yksi vapaapäivä ja nauttia tekemättömyydestä ;)

http://misspensamiento.blogspot.fi/

Dashanti kirjoitti...

Anonyymi1: Oot oikeessa, tää postaus "ei kuulosta multa" mutta välillä pitää päästä vähän purkaa itteensä.. Kiitos kommentistas :)!

Ano2 aka Late: Thanks babe! Ihana ku säki kommaat! Salee oot vedet silmissäs lukenu tän tekstin ;) ahahah love you <3<3

Pensamiento: Kiitos ihanasta kommentista! En oo ajatellutkaan että tää on periaatteessa jonkun uuden asian alku, välillä itekki unohtaa ihan perusjutut! Kerran viikossa vapaapäivä kuulostaa tosi hyvältä ja sen aion pitää! :)

Ihania kommentteja tyypit <3

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä ja mun mielestä ihan oikea päätös, elämässä pitää olla joskus itsekäs ! :)