torstai 26. syyskuuta 2013

Day 89

Kerron teille vähän minkälaisesta haasteesta kyse. Varmaan kaikki ymmärtää, että tavoitteenani on tiputtaa painoa ja korjata elämäntapani takas terveelliseksi. Jos puhutaan numeroista, niin haluun 20kg pois 23.12.2013 mennessä (n.1,5kg/vko), eli tahti on aika kova, mut tavotteet on tehty saavutettaviksi ;) Ootteki ehtiny kysyy jo ruokavaliosta ja liikunnasta joten tässä näitä..

Treeniohjelmasta osaan sanoo sen verran et mä treenaan aika pitkälti aina mun entisen PT:n Charlesin opeilla, eli en voi sanoo et mul on joku tietty treeniohjelma, minkä löytäis vaikka netistä. Tällä hetkellä en siis treenaa sen kanssa, mut toivottavasti pystyn taas alottamaan piakkoin. Jada jada, mitä mä nyt suurinpiirtein siel puntilla teen viikossa on jalkatreeni 2x vkossa (sisältäen kyykkyjä, prässiä, maastavetoa, askelkyykkyjä ja edellistäkin inhottavempia hyppyjä), alaselkätreeni (takareisien kanssa), yläselkätreeni + hauis, sekä ojentajat, olkapäät ja rintatreeni. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa niin olen aloittanut myös aamulenkit tän haasteen myötä. Oon alottanut n. 30 min reippaista kävelylenkeistä Nelsonin kanssa, mut tavotteena on pystyy taas juoksee pikkasen tohon jouluun mennessä. Salilla käyn siis 5-6 kertaa viikossa, lenkit vähintään joka arkiaamu. 

Ruokavalioon kuuluu se, että mun pitää tottakai juoda vähintään 3 litraa vettä päivässä, mutta tärkeimpänä se, että syön 2,5 max 3h välein ruoan. Mitä syön: kananmunia (myös pelkkiä valkuaisia), puuroa, soijajauhoa, verigreippejä, protskua (shakes), kalkkunaa/kanaa, avocadoja, vihreitä papuja, tummaa riisiä, rasvatonta raejuustoa, vihreitä omenoita, vadelmia, manteleita, välillä vaihteluna maustamatonta rasvatonta maitorahkaa ja ananasta, sekä papujen sijasta parsakaalia tai ruusukaalia.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

90 Days Challenge

Onneks kävin viikonloppuna Karkkilassa. Katottiin Suvin kans MTV:ltä ohjelmaa I Used To Be Fat ja mä ainaki insipiroiduin siitä! Eipä se motivaatio sitten niin hukassa tainnut ollakkaan ;D 
Kyseises jaksossa oli semmonen mulattityttö, joka tykkäs tanssii balettia mut ei enää pystyny siihen, koska oli lihonu niin paljon. Muistan ajatelleeni, et mä en ikinä haluis olla semmoses tilanteessa etten pystyis tanssimaan tai ylipäätään urheilee.

Töksäytin Suville et hei vitsi meijänki pitäis tehä toi 90 Days Challenge, puhdistetaan ruokavalio, boostataa treeniä, muutetaan ohjelmaa, mä alotan aamulenkit taas ja molemmat jättää sokerit ja alkoholin pois, 1 cheat meal on sallittu viikossa - natsaaks? Suvi oli NIIN messissä että se kiitteli mua siitä et tulin viikonlopuks sinne antamaan hänelle motivaatiota; mutta totuus on se, et se ohjelmahan meidät herätti! Mä vaan satuin sanoo sen ääneen :D

Maanantaina alkoi siis mun 90 Days Challenge to be fit!!!!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Motivation

Onkohan se syksy, joka kurkkii nurkan takaa vai mistäköhän tää laiskuus & makeenhimo johtuu? Jotenki sitä on viime aikoina pakottamalla pakottanu itteensä salille ja tuntuu hirveen vaikeelta saada hyvää fiilistä ja intoo siihen treenaamiseen. Oon miettiny, mitkä asiat vaikuttaa mulla henkilökohtaisesti tähän mielentilaan..mut en tunnu saavan järkevää vastausta. 

Onhan noita kilojaki tullu takas ja se vituttaa ihan suunnattomasti. Mietin vaan et mitkä asiat oli muka niin eri tavalla mun elämässä sillon kun olin supermotivoitunu ja kilot karisi kuin itsestään! Ei sitä pitäs liikaa pohtia..alkaa vaan neiti positiivistaki masentaa! Yritän ottaa itteeni niskasta kiinni mut kaikki mitä alotan tulee tehtyä puoliks oikein ja puoliks väärin - vaikka tiedän tasan tarkkaan miten mun pitäisi syödä ja miten rankasti pitäisi treenata. Tosi ärsyttävää. Ja ironista on se, että vaan minä itse voin vaikuttaa näihin asioihin eikä kukaan muu. Kukaan ei voi laihduttaa mun puolesta. Hitsi ku oiski niin helppoo...

Seuraan Instagramissä ja Facebookissa vaikka ketä fitness tyyppejä, ne on antanu mulle yleensä semmost lisämotivaatioo, mut viimeaikoina on tuntunu siltä et "vittu kaikki muut pystyy tohon mut MÄ EN PYSTY". Bongasin Yeah, She Squatsin fb-sivulta ajatuksia herättävän kuvan. En tiiä ajattelenko et wau miten hienoo ja ihanaa ja et hei ehkä mullakin on toivoo löytää joku ihana mies joka hyväksyy mut just sellasena kun oon vai ajattelenko et apua ei tollasii pariskuntia oo oikeesti olemassa ja vaikka oiski niin ei toi oo tervettä ja mun on pakko alkaa treenaa. Haluun mielenkiinnosta tietää... Mitä ajatuksia teillä herää?

True love <3 It can come in many shapes and sizes