perjantai 4. huhtikuuta 2014

Sinun sanasi jäivät mieleeni


Sinun sanasi jäivät mieleeni

Oon tässä aika pitkään ajatellu mun elämää. Oon alottanut aika huolella koko ajan jotain uusia proggiksia. Haluun vaan kontrolloida kaikkea mitä elämääni kuuluu ja haalin jatkuvasti lisää tekemistä ja innostuksen kohteita itselleni.  Mikä minua vaivaa?

Oon pohdiskellut ja pohdiskellut, mutta kaikki jää pohdiskelun asteelle. Torstaina 2.4. irtisanoin itseni Viasatilta. Paikka joka on ollut pelastukseni muiden työsuhteiden päätyttyä, ihmiset  joista on tullut ystäviä ja pieni perhe mulle, paikka jossa on aina ollut hyvä olla töissä ja hyvä työilmapiiri, sekä kotoisa tunne muutenkin. Näillä henkisillä voimavaroilla en enää vain pystynyt keskittymään työn tekoon, joten päätin lopettaa. Otan happea nyt ja yritän alkaa elämään.  
Viasatilta olen oppinut paljon itsestäni, sekä myyjänä että itsenä, enkä vaihtaisi kulunutta puoltatoista vuotta mihinkään muuhun työpaikkaan. Urani tämän hetkisessä Soneran pestissä ei varmastikaan olisi alkanut, eikä jatkunut näin hyvillä tuloksilla, mikäli en olisi käynyt Viasatin elämänkoulua läpi. Kiitos ja nöyrä kumarrus Viasat! Until we meet again…<3

Eilen päästiin juhlimaan vielä viimeisen kerran firman piikkiin ja siis nyt oli kyl semmonen ilta että ois pitänyt olla videokamera mukana :D Aluks saunottiin, syötiin, juotiin, notkuttiin kattoterassilla ja sekoiltiin. Sitten käveltiin keskustaan ja yritettiin päästä Anna K:hon laulaa karaokea, eipä päästy kun se oli täynnä (torstai-iltana?). Sitten koitettiin Roskaan. Poken mielestä oli parempi käännyttää 20 hengen seurue koska ei ollut käteistä narikkaa varten, mieluummin kun tuottaa rahaa baarille. Ok, lähetään vetää. Oltiin matkalla BaariKärpäseen ennen kun nähtiin Vatican – noh käytiin pyörähtää siellä pareilla (itte lähinnä pareilla tanssikierroksilla) ja sit päätettiin et siel oli liian kuiva meno ja mennään vaan sinne Kärpäseen. Siellä porukka vasta sekoskin. Meidän poppoolla oli ihan omat tanssi-battle-ringit, pojat heitteli vähän sätkynukke mooveja sekä spagaattihyppyjä! Viasat vs. kaikki muut ja kaikkien meidän mielestä tottakai me voitettiin hahah.

Sit mennään tän postauksen varsinaiseen aiheeseen..

Kun siinä BK:ssa istuttiin elämääni mietiskellen, niin muistin, että yksi porukastamme osaa lukea kädestä. Heitettyäni nimeltä mainitsettomalle henkilölle kysymyksen, että voisiko hän lukea kädestäni.  Huomasin hänen ilmeestään aiheen olevan hänelle rankka. N sanoi, ettei halua pahoittaa mieltäni ja että hän pelkää näkevänsä vain pahoja asioita.  Sanoin, että en usko että minun kohdallani hän tulee näkemään mitään niin pahaa mitä minä en kestäisi. N otti kiinni vasemmasta kädestäni ja alkoi tutkimaan sitä..

Ensimmäisenä N kysyi: ”Onks sulla joku mies!?”
– Minä hätäsenä reagoin ”että mitä?!”
N: ”Niin et onks sulla joku mies kiikarissa tai elämässä?”
– ”Mm-m” Mä vastasin.
N: ”No sen kyllä huomaa... Se on sen miehen käsissä. Sä oot tehny jo päätöksen. Kaikki on siitä kiinni”
N: ”Älä mene yli raiteiden, missään asiassa. Sulla on semmonen käsi mitä kutsutaan työmiehen kädeks, mut sulla on liikaa kaikkee täällä. Sä et tiedä yhtään mihin sä oot menossa, mitä sä haluut, sä oot aivan sekasin ja jos sä jatkat näin niin Ada sä palat loppuun.  Mahdollisuuksia sulla on miljoonia,  mut se se ongelma onkin. Sun täytyy päättää yks asia mitä sä haluut tehdä sun elämässä ja kun sä sen teet niin siit tulee ihan mieletöntä! Mut tätä rataa sä palat loppuun ja mä en ees halua sun tietävän mitä mä nään, jos sä jatkat tätä rataa. Sun pitää ottaa iisisti. Sit vähän negatiivisempiin asioihin..”
– ”Ai vielä? No anna tulla vaan”
N: ”Sun lähipiiri ja sun ystävät.. Noh sanotaan näin, että sä oot se hyvä ihminen, hyväsydäminen ja lämmin ihminen verrattuna keneenkään niistä.  Älä luota kehenkään. Sä oot liian sinisilmänen. Ihan oikeesti..”
N: "Taustaa mä nyt tottakai tiedän jo osittain, mut kaikist vahvimpana mä näin sen miehen.."

Mitä tohon nyt sit sanois. KIITOS. Oikeesti. Et joku ehkä jollain tavalla näkee ja aistii ne asiat mitä mun päässä liikkuu ja mitä mun elämässä tapahtuu. Mul tuli osittain niin huojentunut ja helpottunut olo, ihan ku joku kerranki ymmärtäis mua. Toisaalta mua ahdistaa ihan hirveesti ajatus siitä, et mä en ihan oikeesti tiedä mitä mä haluun tehdä ja kyllä, mä olen aivan sekasin. Allekirjotan N:n jokaisen sanan 100%.  Shokkina tuli parikin juttua.. Whoah.. Miks pitää olla tunteita? Miks pitää olla pettymystä? Pelkoa? Epäonnistumista? 
Musta oli aivan ihanaa että N teki mulle ennustuksen pintapuolisesti. Kuulemma syvemmällekin pääsisi, mutta hän ei halunnut jatkaa. Osittain se hirvittää, mut toisaalta ymmärrän, enkä välttämättä haluakaan tietää kaikkea. Ymmärrän myös miksi N:n psyyke ei kestä tehdä kädestä lukemisia selvinpäin.. 

Oon jostain syystä ihan mielettömän kiitollinen ja tunnen oloni rauhallisemmaks.

Onko kellään kokemusta ennustuksista ylipäätään?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä mietit siitä että sulle sanottiin ettet voi luottaa sun ystäviin? :/ jos mulle kerrottaisin noin mul menis kokonaa ajatusmaailma uusiks ja tulisin tosi skeptiseks

Anonyymi kirjoitti...

Ompa jännää! Mielenkiintonen ihminen sulla kaverina. Musta tuntuu, että aika moni meijän ikänen ettii just täs vaiheessa elämälleen jonkinäköstä suuntaa ja miettii mitä haluaa oikeesti aikuisena tehdä... Yritä kuunnella itteäs ja omia tunteita ja tehdä just sitä mikä hyvältä tuntuu. Sun kannattais miettiä ittelles määrä kuinka projektia otat itelles kerralla, jottet aivan ylikuormitu! Keväisin terkuin rebe =)

Dashanti kirjoitti...

Anonyymi1: Kiitos kommentistas! Oon oikeesti niin hämmentyny noist kaikista muistaki asioista etten oikeen osaa ajatella rationaalisesti. Mun ystävät on mulle tärkeitä ja rakkaita. Mut voin rehellisesti sanoo etten luota keneenkään 100%sesti. Se ei oo mitään henkilökohtasta, se on vaan mun pelkoa mikä on jo olemassa. Voi olla et musta tulee skeptinen ja analysoiva tai sit voi olla ettei. Tartten kuitenkin ihmisiä ympärilleni..

Anonyymi2: Kiitos Rebe ♡

Dashanti kirjoitti...

Anonyymi1: Kiitos kommentistas! Oon oikeesti niin hämmentyny noist kaikista muistaki asioista etten oikeen osaa ajatella rationaalisesti. Mun ystävät on mulle tärkeitä ja rakkaita. Mut voin rehellisesti sanoo etten luota keneenkään 100%sesti. Se ei oo mitään henkilökohtasta, se on vaan mun pelkoa mikä on jo olemassa. Voi olla et musta tulee skeptinen ja analysoiva tai sit voi olla ettei. Tartten kuitenkin ihmisiä ympärilleni..

Anonyymi2: Kiitos Rebe ♡